Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.


Teksti Orvokki Rosberg

Taide (taito) pitkä, elämä lyhyt

Ars longa, vita brevis

Tämä kuvantekijöillekin tuttu otsikon lause periytyy jo antiikin ajalta. Latinan sana ars tarkoittaa taidetta ja taitoa. Lauseen sisältö voidaan ymmärtää, että elämän ikä ei riitä, että kaiken oppisi ( taiteestakaan ). Koko iän voi ja täytyy kartuttaa taitoaan ja taiteellista ilmaisuaan. Sanan päämerkitys on taide, lisäksi myös taito nykykielten lainoissa, esim. englannin ja ranskan art, italian ja espanjan arte.

 

Indoeurooppalaisissa kielissä art voi merkitä myös tiedettä, esim. englannin Master of Arts tarkoittaa humanististen tieteiden maisteria ja vastaa suomen filosofian maisteria. Matemaattis-luonnontieteellisten tieteiden vastaava arvo on Master of Science, suomessa myös filosofian maisteri. Termit pohjautuvat keskiajan yliopistolatinaan: magister artum liberalium, ”vapaiden taiteiden maisteri”.

Antiikin latinan perintö

Jo antiikin latinassa tapahtui ars-sanan kehitys konkreettisesta , maanläheisen elämisen taidoista  enemmän mielen ja henkisten toimintojen suuntaan.  Alemman tason taitavuutta, esim. orjien työtaitoja kuvasivat ilmaisut artes sordidae ja artes vulgares, likaisen ja raskaan työn taidot. Käsityöläisammattilaisen taitoa kuvaa ilmaisu arte laboratae, taidokkaasti tehty.  Vanhassa Roomassa seuraavaa tasoa edusti vaikka ars medicina, lääkärin taito. Rooman lääkärit olivat usein kreikkalaisia orjia. Korkeampia, vapaille roomalaisille soveltuvia taitoja olivat ars disserendi, asioiden käsittelytaito ja artes urbanae, ”kaupunkilaistaidot”, lainoppi ja puhetaito eli kyky osallistua Rooman hallintoon. Vielä arvostetumpia olivat ars gubernandi, hallitsemisen taito ja artes militares et imperatoriae, sotataidot ja sodan ylipäällikön taidot.

Merkitys rikastuu

Rooman keisariaikana ja erityisesti keskiajalla ja uudella ajalla ars-sanan merkitys laajeni kuvaamaan kulttuurin yleistä monipuolistumista. Keskiajalla arvostettuja taitoja olivat esim. ars magica, loitsu- ja  taikuustaito ja ars poetica, runon laatimisen taito. Samalla vasta vähitellen irtaantuivat käytännön elämästä käsitteet tieteestä ja taiteesta. Runoilijat ja runojen esittäjät, laulajat, näyttelijät, tanssijat, eri soitinten taitajat, piirtäjät ja maalarit olivat aluksi eri ”taitojen taitajia”, samaten eri tieteenalojen edustajat. Logiikkaa, filosofoimisen perustaa koskevaa säännöstöä, kutsuttiin nimellä ars articum, taitojen taito.

Ars ja scientia

Latinan toinen tietoa ja taitoa ilmaiseva sana on scientia, tietämisen tieto, taito ja osaaminen. Sanan takana oleva verbi tarkoittaa halkaista, repiä, särkeä, jakaa.

Näiden kahden sana suhde on jännittävä. Kuvaako  tieto-taito ars jonkinlaista synteettistä kyvykkyyttä, tietoa ja taitoa yhdistää todellisuutta ”hyväksi” lopputulokseksi ja ymmärrykseksi todellisuuden luonteesta. Kuvaako tieto-taito scientia taas analyyttistä kyvykkyyttä oppia tuntemaan kokonaisuus hajottamalla se osiinsa.

Entä sitten taide

Ars eri kieliin periytyneenä merkitsee monissa nykykielissä  ensi sijassa taidetta. Suomen taide ja taito noudattavat samaa linjaa. Kun Elias Lönnroth keksi sanat, hän lienee pitänyt mielessään ars-sanaperhettä.

Luova taidokkuus ja synteettinen kokonaisvaltaisuus sopivat hyvin taiteen käsitteeseen. Kaikkeen suureen taiteeseen kuuluu syntymälahjan ohella vuosien harjoittelua vaativa suorituksen taidokkuus. Taiteessa ei ole pikkuseikkoja. Päinvastoin, hennon hienot , juuri havaittavat vivahteet nousevat usein koko teoksen vaikuttavimmiksi tekijöiksi. Kumminkaan äärimmilleen hiottu taitavuus ei riitä. Taiteen ydintä emme voi koskaan tyhjentävästi selittää tai analysoida. Se on jossain aivan omassa olemisensa piirissä, johon tiedollisella lähestymistavalla ei ole pääsyä. Suuri taide-elämys vain koetaan, joskus aivan luonnonvoiman kaltaisena. Voimakkaan taide-elämyksen ohikiitävän hetken me vain elämme kuin suuren kokonaisuuden sisällä.  Olemme samalla fyysinen, tunteva ja tiedollinen olento ja samalla osa suurta olevaisen ykseyttä.

Riitit ja luontokokemukset

Voimakas taidekokemus lähestyy uskonnollista kokemusta. Myös luontokokemukset voivat olla samalla tavalla kokonaisvaltaisia ja sisäistä olemustamme ravistavia.

Henki on voimakkaampi kuin aine

Harjoittaessamme taidetta joko tekijöinä tai vastaanottajina, osallistuessamme uskonnollisiin tapahtumiin koko sydämellämme ja olemuksellamme ja saadessamme luontokokemuksia irtaannumme arjesta. Saatujen pyhien kokemusten kautta koemme sisäistä eheytymistä ja elpymistä. Käsitys itsestämme vahvistuu.

Naisten yliedustus taiteen harrastajina, sekä luovana että vastaanottavana puolena, on nähty oman identiteetin vahvistamisen tarpeena. Onhan totta, että juuri naisen elämässä on asioita, jotka vaativat omista tarpeista luopumista.

Nykyisenä materiaalisten arvojen ylikorostumisen aikana ei voi liikkaa tuoda esiin henkisiä arvoja ja niiden merkitystä ihmisenä olemisen kokonaisuudelle.

Lähde Kangas, Altti: Ars longa, vita brevis Lva 4/2003 s.44-47